Tunnetaidot
Tunteensa tunteva ihminen ei ole tunteidensa viemä

Hyvä tunneilmasto perustuu turvallisuuteen

Psykososiaalisella turvallisuudella tarkoitetaan yhteisön ilmapiiriä, jossa kenenkään ei tarvitse pelätä millään tasolla kasvojensa menettämistä. Nolaavissa vuorovaikutustilanteissa ei ole aina kyse raivostuksissa huudetuista haukuista vaan myös sivulauseissa ja pienissä eleissä ilmaistuista, jatkuvista näpäyttelyistä, möläytyksistä ja väheksyvistä eleistä. Vuorovaikutuksemme on suurelta osin juuri hienovaraista tunnetiedon kommunikointia. 

Pienieleisenkin "dissaamisen" vaikutukset ovat haitallisia. Ajan mittaan kehittyy jännittynyt ilmapiiri, jonka takia ihmiset eivät uskalla ottaa puheeksi epäkohtia tai ratkaistavia ongelmia. Pelon ilmapiirin luomiseen riittää yksikin ihminen asemastaan riippumatta, joten työyhteisössä kaikki ovat vastuussa hyvästä yhteishengestä.

Ihmiset, joiden ei tarvitse pelätä haavoittuvuutensa tai epävarmuutensa ilmaisemista nolatuksi tulemisen tai käsiin leviävän riidan pelossa, uskaltavat tunnustaa myös tekemänsä virheet - ja kohdata ristiriidat. 

Ristiriitoja syntyy, mutta niiden ei tarvitse johtaa riitelemiseen. Kyse on näkökulmista. Ristiriitoja ei useinkaan voi ratkaista muutoin kuin sopimalla, ja sopimukset ovat tavaillisesti kompromisseja. On tultava ja otettava vastaan, joustettava ja rakennettava. Kovin ääni ei aina voita eikä työyhteisöissä voida tehdä juuri muunlaisia ratkaisuja kuin sellaisia, joissa "työ voittaa". Tämän ymmärtäminen auttaa jo asennoitumaan ristiriitojen käsittelemiseen rakentavasti.

Psykososiaalisen turvallisuuden kannalta on tärkeää, että työyhteisössä keskitytään positiivisiin asioihin, tiimin mahdollisuuksiin, voimavaroihin ja onnistumisiin. Myönteisten tunteiden ilmaiseminen on hyvä lähtökohta myös kannustavan palautteen antamiseen: kaverille riittää, kun sanot ääneen, miltä hänen onnistumisensa sinusta tuntuu. 

Myönteisten tunteiden avoin ilmaiseminen, toisten kannustaminen ja onnistumisten tunnustaminen on parasta vahvistusta minkä tahansa työyhteisön ilmapiirille.

Minäviestit


Etenkin hankalien tunteiden ilmaisemisessa (pettymys, kiukku, luottamuksen puute jne.) on tärkeää osata erottaa omat tunteet  tekijöistä, jotka ovat tunteen aiheuttajina. Varsinkin kiukuspäissään ilmastuissa tunteissa on usein hankalaa välttää syyttelyä. Syyttelyssä on ongelmallista se, että se tekee vuorovaikutustilanteista keskinäisiä "käräjiä". Kun yksi ryhtyy syyttämään, toinen ei oikeastaan voi tilanteessa muuta kuin puolustautua. Syyttäjä ei anna omalla vuorovaikutuksellaan muunlaisia valinnan mahdollisuuksia. 

Näin vaikutamme vuorovaikutuksessa: ratkaisemme omassa ilmaisussamme osaltaan myös sen, minkälaisiin viesteihin toiset voivat ylipäätään vastata.

Hankalien tunteiden esittämisessä kannattaa puhua ns. minä-viesteillä. Se auttaa toisia erottamaan tunteesi asioista, jotka on ratkaistava. Kuvaa tunteitasi tämän kaltaisilla lauseilla: "Minusta tuntuu..."; "Minä luulen..."; "Minusta näyttää..."; "Meillä on mielestäni ongelma..." Kun et syytä ja vyörytä omia tulkintojasi totuuksiksi yli muiden, kommunikointiisi voidaan vastata arvostavasti ja yhteistyöhaluisella tavalla. Ihmiset haluavat yleensä ratkaista ongelmat, kun heihin luotetaan. Tätä luottamuksen henkeä voit jopa vahvistaa hankalien tunteiden tai vaikean palautetilanteen kohdalla: tärkeintä on osata erottaa omat tunteet varsinaisista asioista.

Et voi seurata pelkkiä tunteitasi

Mieti, miten monta hetken mielijohdetta, impulssia, ärsykettä, halua ja houkutusta pääsi läpi virtaa vuorokauden aikana. Montako kertaa "olisi tehnyt mieli sanoa" vaikka jo tänään? Jos tunteet saisivat päättää yksin, emme koskaan pääsisi tavoitteisiimme. Tavoitteisiin pääseminen edellyttää sitoutumista ja määrätietoista ponnistelua - eli kaikkea sitä, mitä emme tunteen tasolla aina haluaisi. 

Olemme oppineet kärsivällisyyttä, palkitsevan tunteen siirtoa ja "pään kylmänä pitämisen" taitoja jo lapsuudessa. Kulttuurisessa elämäntavassamme on kuitenkin tekijöitä, jotka saattavat heikentää luontaisia taitojamme sietää pitkäjänteisen vaivannäön välttämättömyyttä.

Esimerkiksi sosiaalisen median sovellukset on kehitetty välittömästi mielihyvää tuottavien palkintojen ajatukselle. Someaikakaudella moni onkin huomannut addiktoituneensa välineisiin, jotka palkitsevat "laiteoppineita" mieliä välittömillä tunne-efekteillään. 

Jos olet seurannut somekäyttäytymistäsi, olet saattanut huomata niiden vievän aikaasi paljon enemmän kuin arvasitkaan.

Joudumme ratkomaan yhä useammin myös työyhteisöissä, minkä vallan annamme verkkotyökaluille. Jos antaisimme niille kaiken sen ajan, mitä esim. välineisiin koukuttunut mieli haluaisi, emme kykenisi organisoimaan edes omaa ajanhallintaamme. Kyse ei ole vain digivälineiden tuottamista "palkinnoista" vaan myös niiden aiheuttamista keskeytyksistä.

Kun puhelimen tai sähköpostin merkkiääni kilahtaa, reagoimme siihen ja tunnemme ehkä välitöntä tarvetta selvittää viestin sisältö ja asian kiireellisyys. Samalla työskentelymme katkeaa ja keskittymisemme häiriintyy. Jos voisi puhua "tunteiden johtamisesta", se merkitsee myös omien tunnereaktioiden tuntemista ja erilaisten häiriötekijöiden tietoista vähentämistä, jottemme olisi reaktiivisten tunteidemme vietävissä. Laitteidenhan on palveltava meitä, ei päinvastoin.

Olemme järkeviä tunneihmisiä

On myös tärkeää ymmärtää, ettemme ole ihmisinä mustavalkoisesti joko järki- tai tunneihmisiä. Järki ja tunteet mahtuvat oikein hyvin yhteen ja samaan ihmiseen eivätkä ne ole mitenkään toisensa pois sulkevia. Kyse on pikemmin siitä, miten laajasti arvioimme erilaisia valintoja ja teemme niissä parhaita ratkaisuja.

Tunteellinenkaan ihminen ei kykene tekemään hyviä päätöksiä ja sitoutumaan niihin kestävästi ilman järkeään. Tunteet ovat tärkeitä, mutta niiden tehtävä on ymmärrettävä oikeassa merkityksessään.