Minä ja me, työmotivaation tekijät
Kun tiedät, kuka olet, tiedät, mihin tähtäät

Identiteetin synty

Ihminen omaksuu käsitykset itsestään ja kyvykkyydestään vuorovaikutussuhteissa. Se, mitä nimitämme minäksi on siis eräässä mielessä muilta "lainattua". Sekin, mitä kutsumme "sisäiseksi motivaatioksi", rakentuu siis erilaisissa kasvuyhteisöissämme.

Saat konkreettisen esimerkin vuorovaikutussuhteiden merkityksestä palauttamalla mieleesi syyt, joiden vuoksi valitsit aikoinaan nykyisen ammattisi. Olit varmasti kiinnostunut asioista, joiden pariin pääset alallasi, mutta mikä sai sinut todella uskomaan siihen, että juuri sinä olet oikea ihminen toimimaan näiden asioiden parissa? Tämän kysymyksen kohdalla ihmiset muistavat usein toiset ihmiset.

Kun näitä identiteettiämme vahvistavia kasvusuhteita tutkitaan tarkemmin, emme useinkaan löydä niistä mitään maata mullistavia erikoisuuksia. Innostajamme eivät tehneet erityisempiä motivaatiotaikoja eivätkä he puhuneet meitä ympäri vastustamattoman karismansa pauloissa.

He yksinkertaisesti hyväksyivät meidät sellaisina kuin olemme ja kannustivat meitä uskomaan itseemme. Näin me aloimme toimia, ponnistella ja opiskella määrätietoisesti saavuttaaksemme omat tavoitteemme.

Hyvän työyhteisön motivaatioilmapiiri perustuu samoille vuorovaikutussuhteiden lainalaisuuksille: itsemme ja toisten hyväksymiselle sellaisina kuin olemme, keskinäiselle luottamukselle, kannustustukselle ja vilpittömälle uskolle yhteisiin mahdollisuuksiin.

Ihminen on luonnostaan ahkera

Logoterapian kehittäjä Viktor Franklin mukaan "ihminen ei pyri saavuttamaan kaikista rasituksista vapaata joutilaisuuden tilaa vaan mahdollisuuksia ponnistella arvoistensa pyrkimysten eteen". Tämä motivaatiopsykologian tunnettu muistisääntö kätkee sisäänsä yhä vieläkin radikaalilta tuntuvan väitteen: ihminen haluaa pohjimmiltaan ahkeroida, vastuuta, kehittyä ja oppia. Jos riittäviä haasteita ei ole tarjolla, hän taantuu. 

Työyhteisössä, jossa ihmiset viettävät suurimman osan ajastaan, on kyse mitä suurimmissa määrin kasvuyhteisöstä ja sen vuorovaikutussuhteista. Käsitykset itsestämme, kyvykkyydestämme ja työn merkityksellisyydestä rakentuvat työyhteisössä aivan samalla tavoin kuin muissakin inhimillisissä yhteisöissä.

Työhyvinvointi perustuu usein kokemukselle siitä, miten itse työ sujuu ja mitä sillä saavutetaan. Näin työhyvinvointi kytkeytyy sekä työn tuottavuuteen että sen innostavuuteen. Työhyvinvointia ei olekaan mielekästä tarkastella tuottavuudesta erillisenä kysymyksenä.

Työyhteisön motivaation vahvistaminen

Käytä valtaasi viisaasti

Vuorovaikutus on aina vallankäyttöä eikä valta ole sinällään negatiivista. Meillä on kaikissa vuorovaikutustilanteissa valta päättää, minkälaista ilmapiiriä luomme yhteisöön ja sen sisäisiin suhteisiin. Valta asettaa meidät valintatilanteisiin, joissa teemme pieniä mutta vaikuttavia ratkaisuja: kannustanko muita vai painanko ilmapiiriä maahan; keskitynkö mahdollisuuksiin ja ratkaisuihin vai valitanko yksinomaan epäkohdista?

Joskus epäkohtien puheeksi ottamista saatetaan jopa pelätä. Emme mielellämme hakeudu konflikteihin vaan pyrimme säilyttämään tietyn tasapainon ihmissuhteissamme. Pelko voi olla myös opittua. Jos ongelmien käsittelemisestä on opittu, että se johtaa "aina" riitelyyn tai ratkaisemattomiin tilanteisiin, epäkohtien väistely on vain ymmärrettävää.

Toinen tapa estää työyhteisöä vahvistumasta, on "painostaa positiivisuudella". Työyhteisö, jossa on sosiaalisesti "pakollista" hymyillä, viskellä yläfemmoja ja käydä tekopirteyden ylikierroksilla kaiken aikaa, eivät tahdo kestää paineitaan. Ja niitä, hyvät aikuiset, kohdistuu kaikkiin työyhteisöihin.

Ongelmien olemassaolo tai olemattomuus eivät ole yhteisen työn esteitä eivätkä autereisen onnellisuuden ikuisia takeita. Kykymme käsitellä ongelmat, ristiriidat ja ehkä joskus eteen osuvat henkilökemialliset skismatkin, ratkaisevat.

Työyhteisön hyvän ilmapiirin, vahvan motivoitumisen ja ongelmien ratkaisukyvyn edellytyksistä tärkeimpiä ovat rakentavat asenteet ja hyvät työyhteisötaidot. Lue niistä lisää TÄSTÄ.