Ohjausmenetelmiä
Keskustelevan yhteisön voimasta

Yhteisöpedagogisessa innostamisessa sovelletaan ns. kriittisen pedagogiikan menetelmiä, joissa korostuvat yhteisön oma aktiivisuus ja myönteisen muutosliikkeen synnyttäminen. Ihmiset kohdataan toimeliaina ratkaisujen tekijöinä (subjekteina), ei vain passiivisena yleisönä tai "tiedon säiliönä" (objekteina).

Itse suosin runsasta keskustelua ja systemaattisesti ohjattavia luovia työskentelyitä, sillä olen havainnut niiden olevan valmennuksen tavoitteiden kannalta tehokkaimpia ja ihmisille usein mukavimpia. Valmennuksen on aina haastettava ihmisiä riittävästi, jotta muutoksen kannalta tärkeitä oivalluksia voi todella tapahtua. Työskentely on samalla hauskaa ja virkistävää.

Ihmiset työskentelevät valmennuksissa sekä itsenäisesti ja pareittain että isommissa ja pienemmissä ryhmissä. Työskentelyä viritetään usein näkökulmia avaavilla ja havainnollistavilla käytännön esimerkeillä, tarinoilla ja teoreettisilla tietoiskuilla. Valmennuksessa voi siis olla myös koulutuksellisia osioita mutta niissäkin vuorovaikutteisuus on keskeistä.

Käytän usein myös erilaisia keskittymis- ja eläytymisharjoituksia, ohjaan rentoutumisen ja ns. tietoisen läsnäolon harjoituksia. Palautetaidot ovat tärkeitä kaikissa tiimeissä ja palautteen antamisen ja vastaanottamisen harjoitteet ovatkin valmennuksille tavanomaisia.

Innostamisen teoreettisista perusteista

Yhteisöpedagoginen innostaminen perustuu humanistiseen käsitykseen ihmisestä sosiaalisena toimijana. Toimimme erilaisissa viiteryhmissä kaikilla elämämme osa-alueilla. Identiteettimme ja käsitykset hyvästä elämästä rakentuvat juuri vuorovaikutussuhteissa. Inhimilliset tarpeemme ja potentiaalimme vaikuttavat toimintaamme työyhteisössä siinä kuin muissakin ryhmissämme.

Motivaationteoreettisilta lähtökohdiltaan innostaminen kytkeytyy vahvasti itseohjautuvuusteoriaan (Ryan & Deci, 1970) ja pedagogisilta menetelmiltään sosiokonstruktiiviseen oppimiskäsitykseen. Siinä ihmistä lähestytään ennen kaikkea yhteisöllisenä "kanssa-oppijana". Oppiminen on tehokasta, kun se tapahtuu itselle läheisessä vertaisryhmässä. Osaaminen on "sosiaalista pääomaa", ei vain yksilön ominaisuus.

Logoterapian kehittäjä Viktor Franklin käsitykset ihmisen motivaatioperustasta tiivistävät hyvin käsitykseni innostamisesta. Franklin mukaan "ihminen ei pyri saavuttamaan kaikista rasituksista vapaata joutilaisuuden tilaa, vaan pyrkii ponnistelemaan arvoistensa pyrkimysten eteen". Työn merkityksellisyyden kokeminen on psykologinen tarve. Työn on osoitettava konkreettinen merkityksellisyytensä ja sen on tuotettava jotain myös tekijänsä kannalta - muuten paljossa tohinassa ei ole mieltä ja ihminen turhautuu. 

Merkityksellisyyden teeman parissa on askaroinut myös sosiometrian ja useiden yhteisöpedagogisten menetelmien kehittäjä Jacob Moreno, jonka rooliteoriaan tutustumme usein johtamistaitojen valmennuksissa.